Monthly Archives: maaliskuu 2017

  • 7

#tvof Miks ei?

Olinko tosissani? Täysin. Jokainen joka lähtee mukaan tällaiseen kilpailuun kuin The Voice of Finland, lähtee siihen mukaan tosissaan. Jokainen laittaa itsensä kokonaan peliin, julkisuuteen. Minulla on pelissä kaikki, koska sellaista oman sydämen laulun seuraaminen on, sellaista Unelmiin hyppääminen on. Olinko tosissani Knockout biisini suhteen? Se on toinen juttu. Voiko ”Miksi ei?” -hittiä laulaa aivan tosissaan? Minä leikin, hassuttelin, otin lavan haltuun, pidin hauskaa ja flirttailin. Sain koko Logomon mukaani tanssimaan. Miksi kuitenkin Ei?

Miks ei?
Kuva: Saku Tiainen

Vaikka olen noviisi artistimaailmassa, tiedän jo mitä olen ja mitä haluan. Minussa on sitä sisäistä vahvuutta, joka ei tarvitse psyykkausta toisilta lavalle nousemiseen. Minulla on omat visualisoinnit ja keskittymisrituaalit, jotka toimii, joiden avulla pystyn olemaan ihmeemmin jännittämättä, luottamaan intuitioon ja osaamiseeni, siihen että nuotit menevät kohdalleen. Minä taidan olla myös löytämässä sen ääneni ja sen musiikkityylinkin mitä haluaisin tehdä. Taidan olla kasvanut ihmisenä kokonaisemmaksi tälläkin matkalla. Siksi ehkä ei?

Ikää on. Kilsat, elämä näkyy uurteissa, joita ei meikit enää kadota. Ja voitte arvata miten on ollut minullakin, vaikka vahvalla itsetunnolla ratsastan, nähdä itseään ruudun kautta. Kuvakulmat valitsee joku muu ja ne mitä itsestään piilottaa tulee näkyviksi. Ei se pelkkä ruutu lihota, elämä sen tekee. Tässä iässä hämärä valaistus ja lotsoffilter on armoa. Ei mitenkään musiikkiin liittyviä asioita, mutta siltikin, ehkä siksi ei?

Taso oli todella kova. Kaikki laulajat olivat todella hyviä. Ääni ratkaisee tiettyyn pisteeseen, sen jälkeen alkaa lavapreesensin, karisman, esiintymisen ja kappalevalintojen suo. Jokainen tvofiin osallistuva on jo oma artisti ja miten laittaa vaikka suomalaisia eturivin tähtiä paremmuusjärjestykseen? Mahdoton tehtävä. Lisäksi osaamisemme oli kaikilla vähän omaan suuntaan kallellaan. Tällä kertaa minä valikoiduin sellaiseksi, jonka kanssa ”ei oikein osattu tehdä mitään”. Ehkä siksi ei?

Ja joo, minä olen pappi. So what?! Olihan meitä muitakin ammattiryhmiä edustettuina. Enkä minä artistina laulukeikalla ole pappi, vaan laulaja, mutta tämä asia nousi pintaan tuon tuosta. Voice-matkan aikana opin hyväksymään tätä itsessäni ja muissa ihmisissä enemmän. En enää taistele vastaan. Sen sijaan tahdon kertoa, että ihmisiä kategorisoidaan aivan liikaa ja tuo luokittelu tapahtuu aina ihmisten omien sisäisten mallien kautta. Minulle sanottiin, että meitä arvioitaisiin ensisijaisesti esiintymisen ja laulullisten perusteiden kautta. Kun kuuntelee saamaani palautetta Knockout esiintymisestäni, tämä ei mielestäni ihan toteudu. Ehkä siksi ei?

The Voice of Finlandin kaksintaisteluosiossa Ellinoora oli sanonut, että pitää minusta ja siitä ”jylhyydestä” mikä minussa on. Kun yhdistää ne kauniit sanat äänestäni, että siinä on jotain synkkää, hyvällä tavalla, saan kiinni mitä hän tarkoittaa. Toivon nimittäin, että nyt puhuttiin minun äänestäni. Vaikka kyllähän se lavapreesens on hallitseva, karisma maskuliinisen päällekäyvä, erityisesti niille miehille, jotka eivät sitä naisessa kestä. Minä olen aikuinen nainen ja oman elämäni kuningatar. Minä seison ryhdissä ja kannan koko runsaan kauneuteni ylpeästi, koska en minä muuta voi. Mutta Ollin makuun olin jopa ”yli-jylhä”. Olisi pitänyt ”sulaa” vähän. Ehkä siksi ei?

Sinin The Voice of Finland taival päättyi Knockout osioon.

 


  • 0

#tvof Battle -Kuinkas siinä sitten kävikään?

Battle, eli kaksintaisteluosion parini The Voice of Finlandissa oli huikea Saara Lehtonen. Saimme esittää duettona Suvi Teräsniskan biisin Elämäni miehiä. Vaikka pelkkä nimi ei ensin sanonut mitään, oli kappale kuitenkin tuttu, syksyn radiohitti. Ollille kappale on erityisen tärkeä, koska Suvi T oli kertonut, että yksi hänen elämänsä miehistä oli Olli Lindholm:

”Kun kipuilin ja uhmasin, löysin lujan olkapään, suunnan elämään, opastit.”

Sen tähden Elämäni miehiä -biisin saaminen Battle-kappaleeksi juuri Ollilta oli suuri kunnia. Itsellä oli ollut kappaleesta jo pieni herkkä hetki. Taisin kuunnella sitä ensi kerran auton ratissa joltain radiokanavalta syksyllä, kun kappaleen sanat kolahtivat, erityisesti ne joissa on:

”Leikkipuiston keinussa, pieni valonkantaja. Vauhtia ja naurua, onni vatsanpohjalla. Sylissäni pidän sua, olet aina osa mua.”

Jokainen äiti pystyy samaistumaan näihin sanoituksiin. Minun poikaseni, vaikka on jo iso teinipojan rötkäle, on silti aina osa mua. Äiti kantaa lapsiaan aina mukana. Siksi ne liikutuksen kyyneleet. Itseasiassa, kun saimme kappaleen harjoiteltavaksi, ensimmäiset pari viikkoa vain itkin, kun kuuntelin sitä. Tilannetta ei auttanut tieto siitä, että Suvin levytyksen päätteeksi taustalla kuuluu humisevat vauvan sydänäänet, jotka oli äänitetty Suvi Teräsniskan vauvamasusta, hänen syntymättömän lapsensa sydänäänet. Awwwww!

Meitä yritettiin alusta asti laittaa vastakkain Saaran kassa, analysoida miten oltaisiin toisiamme parempia, tai siellä trampoliiniparkin kuvauksissa, olisi pitänyt jotenkin leikkimielisesti taistella pehmopalloilla toisiamme vastaan. Ei! Molemmat näki, että yhteistyössä on voimaa. Ja siksi meistä ei saanut, vaikka yrittivät, irti poikkupuolista sanaa toisistamme ja kisailun sijaan halasimme ja päädyimme pomppimaan kuvausryhmän kanssa.

Saara on ammattilainen. Hän on kouluttautunut alalle ja on valtavan musikaalinen ja lahjakas. Hän tekee työkseen äänen ja esiintymisen kanssa kaikenlaista. Tunsin itseni hieman altavastaajaksi aloittelevana laulajana. Mutta Saara kertoi ihailleensa lauluani jo tuolit kääntyy -vaiheesta alkaen. Saaralla oli heti stemmat valmiina ja se sopi minulle mainiosti, koska melodiassa pysyminen on minun vahvuuteni. Koska biisiä piti lyhentää vieläkin harjoitellusta, kävi niin, että Saaralle sattui enemmän niitä korkealta ja kovaa nuotteja, mutta minä pidin kiinni tulkinnan taiasta. Palaute olikin erityisen hyvää. Olli oli vallan sanaton siitä miten valmiin tuotoksen kanssa tulimme pianotreeneihin ja apuvalmentajana ollut Ellinoora vain fiilisteli meidän äänien yhteensopivuutta. Ellinoora sanoi, että minun äänessäni on jotain ”synkkää, hyvällä tavalla synkkää”. Paras palaute ikinä!

Vielä kuvauspäivänä meiltä yritettiin saada kaksintaistelumoodia, tuloksetta. Pieni hiljainen etääntyminen yhteen hiileen puhaltamisesta tapahtui noin pari tuntia ennen jakson nauhoituksen aloitusta, sillä saimme kuulla, että kaikki kaappaukset oli käytetty. Se veti mielen maahan. Meidän strategia oli alusta asti, että vedämme yhteistyöllä niin hyvin, toinen toistamme tukien, turhaa itsekorostusta vältellen, ilman taistelun negatiivista energiaa, ilon kautta, että pääsemme molemmat jatkoon. Nyt kuulimme, että paikkoja oli oikeasti vain yksi. Piti ottaa itselle tilaa, aikaa, raaka tilanne ja epäoikeudenmukainen, koska tiesimme, että meidän veto saisi vielä Logomon seisomaan…

Kasasimme kuitenkin toinen toisemme. Oli huikea tehdä yhteistyötä, olimme ystävystyneet, nyt vain harmittaisi toisen puolesta, jos itse pääsisi jatkoon. Sen sijaan että keskittyisimme omaan jatkoonpääsyyn, päätimme pysyä kiinni alkuperäisessä suunnitelmassa ja vetää niin hyvin kuin pystyimme, yhdessä, niin hyvin, että molemmat pääsevät jatkoon. Siellä istui tukijoukkojen penkissä muun muassa Elämämme miehiä! Ja täytyy sanoa, että tuo hetki lavalla Saaran kanssa oli huikeinta ikinä…

Ja kuinkas siinä sitten kävikään?

Sinin ja Saaran The Voice of Finland Battle tulee tv-neloselta torstaina 2.3.2017 klo 20.

Korjaus tekstiin: Elämäni miehiä -kappaleen sanat on tehnyt Nina Granrot.

 


Tee sähköpostitilaus Sinin blogiin!

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset Sinin blogin uusista artikkeleista.