Vuosikatsaus 2017 …jotain pysähtymisen salaisuudesta!

  • 0

Vuosikatsaus 2017 …jotain pysähtymisen salaisuudesta!

Olen aivan häkeltynyt siitä että edellisestä blogipäivityksestä on jo yli 5kk!? Olen ollut hiukan maailmasta vetäytynyt ja jos olet seurannut someani, olen ajoittain vihjaillut asioiden hidastumisesta ja läpikäymisestä, tilan antamisesta kaikelle. Tämä ”vuosikatsauskin” tulee viiveellä…

Vuosi 2017 oli kaiken kaikkiaan käsittämätön vuosi. Se alkoi jo edellisenä vuotena, tai oikeammin sitä edellisenä, kun lähdin koko matkalle Sydämeni lauluun. 2015 ja 2016 meni laulukilpailulimbossa ja niissä kehittymiseni oli käsinkosketeltavaa. 2016 alkoi The Voice of Finland –matka, joka huipentui viime vuoden alkupuolella. Tvofin myötä astui kuvioihin myös orastava artistius, suosio ja julkisuus.

Tangomarkkinat 2017 Semifinalisti Sini Ikävalko toukokuussa 2017

Onko Suomessa ketään, joka olisi ollut samana vuonna kahdessa isossa julkisessa Tv-formaatissa, laulukilpailussa? Saara Aaltokin taisi jakaa kilpailut eri vuosille… Jos Tvof on kokemus ja pyöritys vertaansa vailla, niin siitä isompi kaikenkattava keskittyminen on Tangomarkkinoilla. Ainakin jos siellä haluaa pärjätä ja olla valmiina vastaanottamaan tarjotut haasteet ja mahdolliset palkinnot. Moni lähtee näihin kisoihin kokeilemaan. Se on virhe, niihin lähdetään tosissaan ja valmistautuneena. Oma valmistautuminen ei ollut kaikesta huolimatta riittävää. Tangomarkkinoille taisin olla sittenkin ”amatööri”, asian intohimoinen rakastaja –kyllä, mutta varsinainen lavakeikkakokemus puuttui, ainakin siinä määrin mitä se kanssakilpailijoilla oli.  Kaiken kasaaminen ja harjoittelu ja mahdolliseen kruunuun valmistautuminen meinasi viedä ihmissuhteet ja terveyden, siksi pysähtyminen oli kisojen jälkeen enemmän kuin paikallaan.

Tangomarkkinat 2017 finaali, Sini Ikävalko. Mekko Fablo boutique, Helsinki. Kuva: Ilta-Sanomat, Pete Aarre-Ahtio

Ja niin minä pysähdyin. Piilouduin töihin ja mökin rauhaan. Mietin mitä oikeasti haluan tehdä. En nimittäin ollut sitä juuri oikeasti pysähtynyt miettimään. Olen sellainen, joka asettaa tavoitteen ja sitten menee sitä kohti ja saavuttaa sen. Harvoin muutan kesken matkaa suuntaa. Käsken itse valmennettaviani välillä pysähtymään, näkemään ”vain olemisen” salaisuuden. Usein emme nimittäin näe suuntaa, koska olemme omien tavoitteidemme ja maailman äänten sokaisema. Suunta tulee oikeista sydämen äänistä ja oikeista unelmista. Miten vaikea on itse kuulla omia neuvojaan.

Oli huikeaa kuulua Tangofinalistien joukkoon. Se tuntuu vieläkin epätodelliselta asialta ja tavoitteeni: päästä Seinäjoelle ja esiintymään, toteutui yli odotusten. Olin omalla tavallani kisan ”voittaja”, saamani julkisuus oli vertaansa vailla ja tunsin kuinka Tangomatkan aikana useasti sain kokea sen maagisen hetken, jonka lauluni sai yleisössä aikaan. Tekemisen nälkä kasvaa, kun saa maistella unelmiaan, mutta kutkuttava tunne omasta suunnasta orasti jo alkukesän aikana. Omat vahvuudet ja kehitys tuntui ja näkyi. Mutta jotain puuttui, jotain missä saisin luoda enemmän myös itse.

Tein päätöksen melkein heti Tangojen jälkeen, että ainakaan seuraavana vuonna en samaan rumbaan lähde. Tunsin, että minun oli aika pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä, mikä on se musiikki, minkälaisia tarinoita kertoa, mitä annettavaa minulla olisi artistina. Pysähdys tuli ”raudan takomisen ” kannalta hankalaan paikkaan ja kaikki orastavat suunnitelmat bändeistä ja keikoista, orastavan julkisuuden hyödyntämisestä jäi Savusaunan kuistille. Samalla hiukset lyheni. Lopullinen pysähtyminen tuli, kun raskaustesti näytti positiivista elokuussa.

Sini esiintyi Kallion kirkon Puhkea kukkaan tapahtumassa syyskuussa 2017. Laulujen tulkinnat meni todella syvälle… Kuva: Hanna Kiiveri

Ja tämä viisi-kuusi kuukautta on kulunut kasvatellessa itsessäni uutta ihmistä, kahdella tapaa. Vauva voi hyvin ja minäkin. Elämä on ihme. Mutta niin kuin Ilta-Sanomien haastattelussa vuodatin, kyllä se toi mukanaan ristiriitaa ja jopa surua, että saavutetut asiat olisi menetetty. Peruspositiivisena ihmisenä hymyilin ja jaksoin, mutta koko loka-marraskuu meni kummallisessa sumussa jollaista en ole aikoihin kokenut. Kävin pimeässä. Käsittelin paitsi tätä ura-pettymystä, myös ihmissuhteisiin ja elämääni liittyviä suruja ja luopumisia lävitse.

On todella kliseistä hokea, että saat sen mistä luovut, mutta nyt tuntuu siltä. Uusi vuosi toi tullessaan toivon. Vauvaan ja sen tuloon totutellaan 9kk. Saman verran taitaa mennä tässä uuden suunnan löytymisessä. Ja uusia kohtaamisia on jo ollut. Samoihin aikoihin, kun päivittelin viimeksi tätä blogia n 5kk sitten, unelmoin tulevasta ja piirtelin GoalMapping –karttaani. Oma tavoitekarttani, omat unelmani tuntui jääneen kesken. Eilen kaivoin sen esiin ja väritin kartan, kun kokosin GoalMappingin ystäviä yhteen unelmoimaan tulevaisuudesta. Kun esittelin keskeneräistä tavoitekarttaani ääneen toisille, ymmärsin, että piilosta ja pimeydestä huolimatta kaikki on edennyt juuri niin kuin pitääkin. Alitajuntani ja unelmani olivat johdattaneet minua, vaikka tuntui että kaikki oli ollut täysin pysähdyksissä. Ne viisaudet alitajunnan voimasta ja vetovoiman laeista, kaiken energiasta ja unelmien saavuttamisesta joita olen seurannut, ovat yhä totta. Siksi olen todella luottavaisin mielin. Vauva syntyy huhtikuussa ja samalla syntyy minusta jotain uutta. En malta odottaa mitä kaikkea vuosi 2018 tuo tullessaan!

Hyvää uutta vuotta!

Kuva: Ilta-Sanomat Seppo Solmela

Linkki Sinin juttuun Loppiaisen Ilta-Sanomissa: Pappi Sinin Kiirastuli! / Pappi Sinin, 41, elämä mullistui hetkessä – yllätysraskaus pisti tauolle musiikkiuran: ”Syvin pelkoni on, että unelma laulamisesta on murskana”

 


Vastaa

Tee sähköpostitilaus Sinin blogiin!

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset Sinin blogin uusista artikkeleista.