Kisamuistoja: Kiuruveden IskelmäMestari 2018 ja vauvantuoksua!

  • 0

Kisamuistoja: Kiuruveden IskelmäMestari 2018 ja vauvantuoksua!

Kävin Kiuruveden Iskelmäviikoilla ensimmäisen kerran kilpailemassa kesällä 2016. Tuolloin sain kisapaikan puolivahingossa Hotelli Korpilammen karsinnoista. Olin nimittäin Hotellissa tuona toukokuisena viikonloppuna GoalMapping -seminaarissa ja karsintaan oli pakko osallistua, koska koko seminaarin idea oli heittäytyminen omien unelmien matkaan. Heinäkuussa 2016 sijoituin kisassa 3. Mikä oli huikea suoritus ensikertalaiselta, josta kukaan ei ollut kuullut juuri mitään aikaisemmin. Voice- ja Tangomenestys tuli vasta myöhemmin…

Kiuruveden Iskelmäviikon laulukilpailussa vuonna 2016 sijoitun 3. sijalle.
Kuva: Veli-Pekka Väisänen

Rakastuin Iskemäviikkoihin välittömästi. Vaikka matka on pääkaupunkiseudulta kohtuullisen pitkä, on paikan järjestelyt, esiintyjät ja yleinen henki Kiuruvedellä vertaansa vailla. Kerran vuodessa heinäkuiseksi viikoksi koko kylä muuttuu Iskelmämusiikin mekaksi ja samanhekisten ihmisten seurassa viihtyy. Hyvä henki huokuu niin paitsi festarialueen penkeillä, tanssilattialla, karaoketeltassa, mutta myös itse kylän ja alueen ihmisissä. Käväisin ”niityillä” toipuessani tangofinaalipettymyksestä 2017 ja tein päätöksen jo tuolloin, että tulisin sinne taas seuraavana vuonna.

Vauvan odotus ja vaikea loppuraskaus ja ensi viikot vauvan kanssa heiluttivat päätöstäni koko ajan suuntaan ja toiseen, mutta jotenkin vain löysin voimaa lähteä kisaan mukaan. Koska olin vuoden 2016 finalisti oli minulla oikeus tulla suoraan Kiuruveden semifinaaliin pelkällä ilmoituksella, ilman esikarsintaa, vielä kesällä 2018. Olin kisan järjestäjään yhteydessä ja ilmoittauduin hyvissä ajoin. Ja varasin majoituksenkin ennen kuin vauva oli edes syntynyt. Muistan, että majoitusta järjestävä taho, mukava Kiuruveteläismies soitteli minulle ja järjesteli mahdollisimman mukavaa majoitusta minulle, tulevalla vauvalle sekä vauvan hoitajalle. Viimeisin puhelu käytiin, kun olin kyydissä Naistenklinikalle synnytyksen käynnistykseen.

Näin huhtikuun tuulissa ihmettelen, miten ihmeessä minä tein sen? Reilu kaksi kuukautta synnytyksestä ja olin ehtinyt miettimään ja treenaamaan kisabiisit siihen kuntoon, että vuoden laulutauon jälkeen kehtaisin nousta lavalle. Muistan ajatelleeni, että teen tämän itseni takia. Että ihan sama, jos matka ei jatku finaaliin asti, olen jokatapauksessa voittanut itseni ja noussut takaisin sinne minne kuulun, estradille. Vaatteiden kanssakin oli ongelmia. Koko vaatekaappi oli kutistunut vauvakilojen myötä ja ne niin rakkaat laulukorkkarit ei todellakaan tuntuneet mukavilta jaloissa. Sattui, että kesän 2018 kovat helteet olivat myös tuolla viikolla ohjelmistossa, mikä ei osaltaan helpottanut vaatevalintoja.

Kisassa käytiin ensimmäinen semifinaalikierros torstaina, josta valittiin kahdeksan miestä ja yhdeksän naista seuraavan päivän finaalin karsintaan. Semifinaalikierros laulettiin karaoketaustoilla. Kisaa oli muutettu edellisvuosista niin, että jokainen sai laulaa valitsemansa kappaleen loppuun asti. Aiempina vuosina kappale keskeytettiin ensimmäisen kertosäkeen jälkeen, mikä vaikutti kovasti biisivalintaan. Nyt sain kasvattaa kappaleen omalla tulkinnalla loppuun asti.

Lauloin Mitran laulun Kukka Kaipaa Valoa.

Muistan olleeni laulun jälkeen jotenkin ”pettynyt” omaan vetooni. Se ei ollut oikein tuntunut itsestä niin vaikuttavalta, mitä yleisöstä kerrottin. Jäin bäckstagelle notkumaan, koska pelotti mennä kuulemaan palaute tutuilta laulukaverilta. Laululla sain kuitenkin jatkopaikan. Se tuntui epätodelliselta, olin sittenkin saanut itseni laulukuntoon synnytyksen jäljiltä.

Kuva torstain karsinnan jälkeen, ei aavistettu Jarin kanssa, että oltaisiin voittajat, tai edes finaalikuusikossa!

Kiuruveden IskelmäMestari laulukilpailu on kolmipäiväinen. Torstaina on semifinaali karaoketaustoilla, perjantaina finaalinkarsinta Pekka Juntusen orkesterin johdolla ( yksi kappale) ja lauantaina finaali orkesterin kanssa kahdella kappaleella. Bänditreenit käydään ennen perjantain karsintaa sekä ennen lauantain finaalia. Karsinta on kova. Semifinaaliin karsitaan useista kymmenistä laulajista vain 16, heistä jatkaa finaaliin lopulta 6, kolme miestä ja kolme naista.

Parasta kisassa laulajan ja artistivalmennuksen  näkökulmasta on, että finalistit pääsevät laulamaan isolla lavalla, suurelle yleisölle oikean orkesterin säestyksellä.  Finaalit myös radioidaan Järvisuomen kanavalla suorana. Sellaisia kokemuksia tulee lopulta harvoin eteen. Samoin tuomaristo on ammattitaitoinen ja monialainen ja erittäin tiukka arvosteluissaan. Viimeiselle finaalikierrokselle valitut haastatellaan ja oikeaa iskelmä-henkeä etsitään laulutaidon ja esiintymisvalmiuksien ohella. Ei ole ihme, että moni kisoissa pärjännyt on viimeaikoina vilahtanut Tangomarkkinoiden laulukilpailuissakin: vuoden 2018 Tangokuningas Jarno  Kokko  oli IskelmäMestari 2016 yhdessä Hanna Hirvosen (Tangofinalisti 2017 ja 2018) kanssa ja kaksinkeratainen Tangoprinssi (2016, 2017) Markku Uhlbäck on vuoden 2015 IskelmäMestari.

Perjantaina lauloin Jenni Vartiaisen Missä Muruseni On.

Lauloin kappaleen pienelle Gabrielille, joka oli yleisössä tyytyväisenä täydessä unessa Peltorit (lasten kuulosuojaimet) päässä. Kappaleella pääsin vielä finaalikierrokselle lauantaille, jolloin vuorossa oli ensin menevämpi Paula Koivuniemen Sua Vasten Aina Painautuisin. Vaikka menevä musiikki minulta luonnistuu siinä missä muutkin, olen erityisesti tulkitsija ja hitailla kappaleilla loistan. Siksi viimeiselle kierrokselle valitsin rakkaan kappaleen, jonka lauloin omalle siskolleni. Hän on toipunut vaikeasta pahoinpitelystä ja siitä huolimatta jaksanut kulkea mukanani kisoissa ja oli tässä kisassa korvaamaton apu. Siksi varmaan liikuin laulussa liikutuksen rajamailla.

Laura Närhen (versio) Hetken Tie On Kevyt.

Naisten top 3 kanssani oli Tina Visuri ja Mervi Hyppönen.

Ja niin minä Voitin. Minä olen IskelmäMestari 2018 yhdessä pehmeä-äänisen Jari Selanderin kanssa. Muita finalisteja oli: huikea tangofinalisti-toveri Pasi Kivimäki, laulava kampaaja Tommi Kostekivi, ihanat laulusiskot Tina Visuri ja Mervi Hyppönen. Meillä oli hyvä henki kisaajien kesken ja kaikki olisivat voineet olla voittajia, niin kovatasoinen kisa oli. Iskelmäviikkojen viimeinen esiintyjä oli Ellinoora, oma suosikkini ja hän lähetti minulle onnitteluviestin kisan jälkeen.

IselmäMestarit 2018 Sini Ikävalko ja Jari Selander

Palkintoja ja pokaaleja kädet täynnä me Voittajat jouduttiin illan mittaan kovaan pyöritykseen, otettiin kuvia, tehtiin haastatteluja ja vierailtiin vippi-teltassa. Tulossa on myös konsertti keväällä Kiuruvedellä, sekä erilaisia edustustehtäviä ja ensi kesän Kiuruvedellä esiintymisiä. Pokaali on iso, tittelin mukainen. Olen tästä valtavan ylpeä.

Kiuruveden IskelmäMestari 2018 Sini Ikävalko

 

 

 

Ensi kesänä Kiuruveden iskelmäviikoilla kisataan taas IskelmäMestaruudesta, Kisan rinnalla on myös SenioriMestarit kilpailu yli 50 vuotta täyttäneille, sekä uutena sävellyskilpailu. Itse Iskelmäviikoille kannattaa tulla jo aiemmin mainitsemani hyvän hengen lisäksi, koska esiintyjäkaarti on käsittämättömän upeaa. Nyt on jo tiedossa Samuli Edelmanin sekä Paula Koivuniemen konsertit, jotka aion itse nähdä.

Kiuruveellä Nähdään!

IskelmäMestari 2018, tammikuussa 2019 matkamessuilla.

Katso haastatteluni tuoreeltaan voiton jälkeen!

Iskelmäviikkojen nettisivut

Lähde mukaan kilpailuun, katso karsintapaikat tästä!

IskelmäMestari pokaali ei meinannut mahtua palkinothyllylle!

 


  • 0

  • 7

#tvof Miks ei?

Olinko tosissani? Täysin. Jokainen joka lähtee mukaan tällaiseen kilpailuun kuin The Voice of Finland, lähtee siihen mukaan tosissaan. Jokainen laittaa itsensä kokonaan peliin, julkisuuteen. Minulla on pelissä kaikki, koska sellaista oman sydämen laulun seuraaminen on, sellaista Unelmiin hyppääminen on. Olinko tosissani Knockout biisini suhteen? Se on toinen juttu. Voiko ”Miksi ei?” -hittiä laulaa aivan tosissaan? Minä leikin, hassuttelin, otin lavan haltuun, pidin hauskaa ja flirttailin. Sain koko Logomon mukaani tanssimaan. Miksi kuitenkin Ei?

Miks ei?
Kuva: Saku Tiainen

Vaikka olen noviisi artistimaailmassa, tiedän jo mitä olen ja mitä haluan. Minussa on sitä sisäistä vahvuutta, joka ei tarvitse psyykkausta toisilta lavalle nousemiseen. Minulla on omat visualisoinnit ja keskittymisrituaalit, jotka toimii, joiden avulla pystyn olemaan ihmeemmin jännittämättä, luottamaan intuitioon ja osaamiseeni, siihen että nuotit menevät kohdalleen. Minä taidan olla myös löytämässä sen ääneni ja sen musiikkityylinkin mitä haluaisin tehdä. Taidan olla kasvanut ihmisenä kokonaisemmaksi tälläkin matkalla. Siksi ehkä ei?

Ikää on. Kilsat, elämä näkyy uurteissa, joita ei meikit enää kadota. Ja voitte arvata miten on ollut minullakin, vaikka vahvalla itsetunnolla ratsastan, nähdä itseään ruudun kautta. Kuvakulmat valitsee joku muu ja ne mitä itsestään piilottaa tulee näkyviksi. Ei se pelkkä ruutu lihota, elämä sen tekee. Tässä iässä hämärä valaistus ja lotsoffilter on armoa. Ei mitenkään musiikkiin liittyviä asioita, mutta siltikin, ehkä siksi ei?

Taso oli todella kova. Kaikki laulajat olivat todella hyviä. Ääni ratkaisee tiettyyn pisteeseen, sen jälkeen alkaa lavapreesensin, karisman, esiintymisen ja kappalevalintojen suo. Jokainen tvofiin osallistuva on jo oma artisti ja miten laittaa vaikka suomalaisia eturivin tähtiä paremmuusjärjestykseen? Mahdoton tehtävä. Lisäksi osaamisemme oli kaikilla vähän omaan suuntaan kallellaan. Tällä kertaa minä valikoiduin sellaiseksi, jonka kanssa ”ei oikein osattu tehdä mitään”. Ehkä siksi ei?

Ja joo, minä olen pappi. So what?! Olihan meitä muitakin ammattiryhmiä edustettuina. Enkä minä artistina laulukeikalla ole pappi, vaan laulaja, mutta tämä asia nousi pintaan tuon tuosta. Voice-matkan aikana opin hyväksymään tätä itsessäni ja muissa ihmisissä enemmän. En enää taistele vastaan. Sen sijaan tahdon kertoa, että ihmisiä kategorisoidaan aivan liikaa ja tuo luokittelu tapahtuu aina ihmisten omien sisäisten mallien kautta. Minulle sanottiin, että meitä arvioitaisiin ensisijaisesti esiintymisen ja laulullisten perusteiden kautta. Kun kuuntelee saamaani palautetta Knockout esiintymisestäni, tämä ei mielestäni ihan toteudu. Ehkä siksi ei?

The Voice of Finlandin kaksintaisteluosiossa Ellinoora oli sanonut, että pitää minusta ja siitä ”jylhyydestä” mikä minussa on. Kun yhdistää ne kauniit sanat äänestäni, että siinä on jotain synkkää, hyvällä tavalla, saan kiinni mitä hän tarkoittaa. Toivon nimittäin, että nyt puhuttiin minun äänestäni. Vaikka kyllähän se lavapreesens on hallitseva, karisma maskuliinisen päällekäyvä, erityisesti niille miehille, jotka eivät sitä naisessa kestä. Minä olen aikuinen nainen ja oman elämäni kuningatar. Minä seison ryhdissä ja kannan koko runsaan kauneuteni ylpeästi, koska en minä muuta voi. Mutta Ollin makuun olin jopa ”yli-jylhä”. Olisi pitänyt ”sulaa” vähän. Ehkä siksi ei?

Sinin The Voice of Finland taival päättyi Knockout osioon.

 


  • 0

#tvof Battle -Kuinkas siinä sitten kävikään?

Battle, eli kaksintaisteluosion parini The Voice of Finlandissa oli huikea Saara Lehtonen. Saimme esittää duettona Suvi Teräsniskan biisin Elämäni miehiä. Vaikka pelkkä nimi ei ensin sanonut mitään, oli kappale kuitenkin tuttu, syksyn radiohitti. Ollille kappale on erityisen tärkeä, koska Suvi T oli kertonut, että yksi hänen elämänsä miehistä oli Olli Lindholm:

”Kun kipuilin ja uhmasin, löysin lujan olkapään, suunnan elämään, opastit.”

Sen tähden Elämäni miehiä -biisin saaminen Battle-kappaleeksi juuri Ollilta oli suuri kunnia. Itsellä oli ollut kappaleesta jo pieni herkkä hetki. Taisin kuunnella sitä ensi kerran auton ratissa joltain radiokanavalta syksyllä, kun kappaleen sanat kolahtivat, erityisesti ne joissa on:

”Leikkipuiston keinussa, pieni valonkantaja. Vauhtia ja naurua, onni vatsanpohjalla. Sylissäni pidän sua, olet aina osa mua.”

Jokainen äiti pystyy samaistumaan näihin sanoituksiin. Minun poikaseni, vaikka on jo iso teinipojan rötkäle, on silti aina osa mua. Äiti kantaa lapsiaan aina mukana. Siksi ne liikutuksen kyyneleet. Itseasiassa, kun saimme kappaleen harjoiteltavaksi, ensimmäiset pari viikkoa vain itkin, kun kuuntelin sitä. Tilannetta ei auttanut tieto siitä, että Suvin levytyksen päätteeksi taustalla kuuluu humisevat vauvan sydänäänet, jotka oli äänitetty Suvi Teräsniskan vauvamasusta, hänen syntymättömän lapsensa sydänäänet. Awwwww!

Meitä yritettiin alusta asti laittaa vastakkain Saaran kassa, analysoida miten oltaisiin toisiamme parempia, tai siellä trampoliiniparkin kuvauksissa, olisi pitänyt jotenkin leikkimielisesti taistella pehmopalloilla toisiamme vastaan. Ei! Molemmat näki, että yhteistyössä on voimaa. Ja siksi meistä ei saanut, vaikka yrittivät, irti poikkupuolista sanaa toisistamme ja kisailun sijaan halasimme ja päädyimme pomppimaan kuvausryhmän kanssa.

Saara on ammattilainen. Hän on kouluttautunut alalle ja on valtavan musikaalinen ja lahjakas. Hän tekee työkseen äänen ja esiintymisen kanssa kaikenlaista. Tunsin itseni hieman altavastaajaksi aloittelevana laulajana. Mutta Saara kertoi ihailleensa lauluani jo tuolit kääntyy -vaiheesta alkaen. Saaralla oli heti stemmat valmiina ja se sopi minulle mainiosti, koska melodiassa pysyminen on minun vahvuuteni. Koska biisiä piti lyhentää vieläkin harjoitellusta, kävi niin, että Saaralle sattui enemmän niitä korkealta ja kovaa nuotteja, mutta minä pidin kiinni tulkinnan taiasta. Palaute olikin erityisen hyvää. Olli oli vallan sanaton siitä miten valmiin tuotoksen kanssa tulimme pianotreeneihin ja apuvalmentajana ollut Ellinoora vain fiilisteli meidän äänien yhteensopivuutta. Ellinoora sanoi, että minun äänessäni on jotain ”synkkää, hyvällä tavalla synkkää”. Paras palaute ikinä!

Vielä kuvauspäivänä meiltä yritettiin saada kaksintaistelumoodia, tuloksetta. Pieni hiljainen etääntyminen yhteen hiileen puhaltamisesta tapahtui noin pari tuntia ennen jakson nauhoituksen aloitusta, sillä saimme kuulla, että kaikki kaappaukset oli käytetty. Se veti mielen maahan. Meidän strategia oli alusta asti, että vedämme yhteistyöllä niin hyvin, toinen toistamme tukien, turhaa itsekorostusta vältellen, ilman taistelun negatiivista energiaa, ilon kautta, että pääsemme molemmat jatkoon. Nyt kuulimme, että paikkoja oli oikeasti vain yksi. Piti ottaa itselle tilaa, aikaa, raaka tilanne ja epäoikeudenmukainen, koska tiesimme, että meidän veto saisi vielä Logomon seisomaan…

Kasasimme kuitenkin toinen toisemme. Oli huikea tehdä yhteistyötä, olimme ystävystyneet, nyt vain harmittaisi toisen puolesta, jos itse pääsisi jatkoon. Sen sijaan että keskittyisimme omaan jatkoonpääsyyn, päätimme pysyä kiinni alkuperäisessä suunnitelmassa ja vetää niin hyvin kuin pystyimme, yhdessä, niin hyvin, että molemmat pääsevät jatkoon. Siellä istui tukijoukkojen penkissä muun muassa Elämämme miehiä! Ja täytyy sanoa, että tuo hetki lavalla Saaran kanssa oli huikeinta ikinä…

Ja kuinkas siinä sitten kävikään?

Sinin ja Saaran The Voice of Finland Battle tulee tv-neloselta torstaina 2.3.2017 klo 20.

Korjaus tekstiin: Elämäni miehiä -kappaleen sanat on tehnyt Nina Granrot.

 


  • 1

#tvof Pomppien kohti Battlea

 

Sinin TVOF Battle tulee televisiosta torstaina 2.3.2017 klo 20! Mikä mahtaa olla biisi, kuka duo-pari?
Kuva: Saku Tiainen

Kaksintaistelu osuus on alkanut The Voice of Finlandissa. Viime perjantain jaksossa esiteltiin jo muutama pari, jotka dueton perusteella jaetaan ”jyviin ja akanoihin”, eli toinen saa jatkaa ja toinen joko tippuu kokonaan kisasta tai sitten hänet kaapataan toiseen valmentajan tiimiin. Kaappauksia on rajallinen määrä käytettävissä, joten kisa on nyt kunnolla alkanut.

Minä sain tietää Battle-parini ja kappaleeni jo viime syksynä Tampereella, kun Olli kutsui meidät viettämään tiimi-päivää Trampoliiniparkkiin. Paikka oli loppuun saakka yllätys ja päivä oli muutenkin jännittävä, tapasin samalla kilpakumppanit. Jännitys oli aivan turhaa, sillä kaikki paljastuivat varsin ihaniksi tyypeiksi! Ollin tiimillä oli alusta asti hyvä henki, katselimme toistemme vedot pieneltä ruudulta ennen kuvauksia yhdessä Ollin kanssa. Sen jälkeen lähdettiin kameraryhmän kanssa pomppimaan.

Vaikka olen tällainen itsensä kehittäjä, uskallusalueelle menevä ja sisäisen lapsensa kanssa leikkivä Unelmoija, näin jälkeenpäin on pakko tunnustaa, että trampoliinit on jotain mitä olen tietoisesti vältellyt. Nyt mentiin epämukavuusalueelle ja lujaa. Kun on tuota painoa yli kouluterveydenhoitajan asettaman rajan, ihania naisellisia muotoja, jotka ihan ei ole enää kaikki tässä iässä kaikkein kiinteimmillään, niin pomppiminen kameroiden edessä tuntui valtavan epämukavalta ajatukselta. Uskon, että sisaret yhtyy tähän tunteeseen. Piukeat Team Olli -paidat päällä sitä kuitenkin reippaasti tartuttiin toimeen.

Trampoliineilla pomppiminen on itseasiassa aika tehokasta liikuntaa. Koko ryhmä oli samaa mieltä, kun viestittelimme seuraavana päivänä. En ollut ainoa, joka oli kehostaan löytänyt uusia lihaksia! Ja jokin sisälläni heräsi pomppimisen myötä, jokin uinuva sisäinen lapsi. Aikuinenkin on terve, kun se leikkii. Pomppiminen oli lopulta tosi kivaa ja päätin unohtaa ne kamerat, ihan sama. Tämmöinen olen, ottakaa tai jättäkää. Kyllä ei voi aito artisti olla, jos ei pysty heittäytymään ja hyväksymään itseään. Epämukavuusalue muuttui pomppien uskallusalueeksi!

Isoimman trampan jätin väliin, etenkin kun siinä hypyt meni niin korkealle. Siitä olisi ollut myös mahdollisuus hypätä vaahtomuovialtaaseen, josta tosin oli älyttömän vaikea kömpiä ylös… Iän myötä korkean paikan kammo ei ole helpottanut, päinvastoin. Omat pomput tuntuivat menevän valtavan korkealle, mutta kun seurasin sivuillani pomppivia tai näin pomppimistani tv-ruudulta, jäi hyppyni säälittävään alle puoleen metriin tai oikeammin noin 20cm. Nuoret pomppu-opet rohkaisi kokeilemaan kaikenlaisia voltteja ja haarahyppyjä. Jätin suosiolla väliin. Jokin kilpailuhenkinen villi sielu minusta kuitenkin kuoriutui, kun leikkimielisesti pelasimme trampoliineilla polttopalloa.

Sain päivän päätteeksi parin ja duettobiisin. Olen molemmista valtavan kiitollinen. Olen parini kanssa ystävystynyt matkalla ja oli älyttömän kiva treenata yhdessä. Hän on todella lahjakas muusikko ja biisin jakaminen ja stemmojen löytäminen oli helppoa. Meillä syntyi heti niin hyvä yhteys, että kun kuvausryhmä toivoi meiltä jonkinlaista kaksintaistelu-pallottelua, päädyimmekin vain halaamaan toisiamme. Selvää oli alusta asti, että molemmat ovat valtavan taitavia laulajia ja otettiin tavoitteeksi, että vedetään niin hyvin että ollaan molemmat jatkossa 😉

Mitenhän meidän käy?

Sini Ikävalko on mukana The Voice of Finlandin 6. tuotantokaudella 2017.

Sinin seuraava esiintyminen Battle, eli kaksintaistelu on The Voice of Finland ohjelmassa torstaina 2.3.2017 klo 20, nelosella ja Ruutu.fi.


Tee sähköpostitilaus Sinin blogiin!

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset Sinin blogin uusista artikkeleista.