Miten pappi voi olla laulaja?

  • 8

Miten pappi voi olla laulaja?

”Vaikka yritän olla liikkeellä ihan vaan Sininä, pappeus laitetaan kuin paksu takki päälleni. Ja tässä laulumatkalla olen joutunut toistuvasti selittämään itseäni.”

Kun minut vihittiin Helsingin Tuomiokirkossa pastoriksi kesäkuussa 2007, oli samassa vihkimyksessä tuolloin Helsingin viimeinen seurakuntalehtorin virassa ollut nainen, Aino-Kaarina Mäkisalo. Seurakunnassa lehtorin virka on ollut niille naisteologeille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet tai halunneet ottaa vastaan pastorin virkaa. Naiset ovat voineet toimia pappeina Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vuodesta 1988 lähtien. Asia herättää edelleen keskustelua kirkon piirissä.

2007 Helsingissä ei oltu vihitty enää vuosiin lehtoreita virkaan, vain pastoreita, juuri tämän virkakysymyksen takia. Aino-Kaarina oli pitkittänyt oman pappisvihkimyksen ottamista aivan viimeiseen asti. Muistan kuinka hän oli useasti joutunut perustelemaan valintaansa. Syynä ei ollut se, että hän olisi kuulunut niihin, jotka ajattelivat pastorin viran kuuluvan vain miehille, vaan se, että hän taiteilijana koki pappeuden rajoittavan hänen taiteellista vapauttaan. Aino-Kaarina on muun muassa kirjailija, runoilija, dramaturgi ja lausuntataiteilija. Hän on sittemmin jäänyt jo eläkkeelle pastorin virasta. Muistan tuolloin ajatelleeni hänen perustelunsa hyvin järkevänä ja koko oman pappeuteni ajan olen tutkaillut tuota pastorin olematonta vapautta toteuttaa itseään.

Tunnen paljon eri alojen taiteilijoita ja olen itse lapsuudesta asti hakeutunut eri taiteiden pariin. Rakastan nykytaidetta, mitä herättävämpää ja puhuttelevampaa sen parempi. Elokuvat ja erityisesti teatteri on ollut aina lähellä sydäntäni. Runous on kirjallisuuden muotona lakkaamatta kielellä leikkivää. Olen aina ihaillut taiteilijoiden kykyä tarkastella elämää ja sen ilmiöitä aina sen puhtaalta, rehelliseltä puolelta. Ja musiikki. Lyriikat. Sävelet. Niiden ääressä olen mykkänä.

Olen jutellut asiasta niiden kirkon piiriin kuuluvien kuin julkiateististen taiteilijoiden kanssa ja riippumatta taiteilijan taustasta, ovat he lähes poikkeuksetta myös mykkinä ja nöyrinä oman lahjansa äärellä. Kirjailijaystäväni, joka ei voi ymmärtää, että ihmiset voivat uskoa johonkin Jumalaan, kokee, että hänen tekstinsä tulee silti jostain selittämättömästä. Hyvä taiteilija on mielestäni juuri sellainen. Hän kokee olevansa välittäjä, ammentavansa jostain, jotain, jolla on merkitystä hetkessä.  Ja tuo jokin löytyy vain vapaudessa.

Minulle kaiken lähde on Luoja, Jumala. Ja me ihmiset, hänen kuvinaan, heijastamme jatkuvaa luomista maailmassa. Taiteilijat ovat aina askeleen edellä muuta yhteiskuntaa. He luovat uusia ajatuksia, jotka sitten virtaavat puroista aatteiden järviksi. Me lopumme ihmiskuntana, jos taiteet kiellettäisiin, jos emme saisi enää luoda. Ja aika liikkuu eteenpäin, ei meidän maailmamme ole tarkoitettu pysähtyneeksi, vaan koko ajan eteneväksi kokonaisuudeksi. Meidän elämämme virtaa lakkamatta ja muodostaa uutta.

Olen ihmisenä sellainen, joka hakee koko ajan jotain uutta. Olen utelias ja jatkuva oppija. Minun elämäni ei ole pysähdyksissä. Olen yrittänyt sitä, mutta silloin minä ainakin näivetyn. Ihmisen perusominaisuus on pysyä paikallaan, hyvässä todetussa ja olla menemättä itsensä kanssa eteenpäin. Muutoksen pelko hallitsee meitä itseämme, ympäristöämme ja koko yhteiskuntaamme. Minun täytyy luoda, koen sen olevan perustehtäväni. Meitä on niitä, jotka luovat uutta ja niitä jotka haluavat säilyttää ja pelkäävät muutosta. Molempia ihmistyyppejä tarvitaan, että tasapaino säilyy.

Kun lähdin taas laulamaan, heräsin kuin kuolleista eloon. Olin jo ajatellut, että tämmöinen minä olen, että tällaisen loppuelämän olen valinnut: hyvä ja pidetty seurakuntapastori, jolla pää kestää hieman vastuullisempia tehtäviä ja projekteja. Papin työ on samanaikaisesti sekä arvaamatonta, että liikkumatonta. Se on kiirettä kiireettömyydessä. Minä pidän siitä ja olen siinä pidetty. Miksen olisi, minähän laulan kauniisti, aina. Minä olen laulanut joka ikisessä kasteessa, hautauksessa ja vihkimisessä jonka olen toimittanut. Ja niitä on uran aikana kertynyt satoja. Ja ei ne sanat, vaan se musiikki, josta aina saan palautteen. Musiikki puhuu tunteen kieltä. Kun sanoihin laittaa sävelen, se ei jää kuulon ja aivojen varaan, vaan se kulkeutuu koko kehoon. Se resonoi aina sydämeen asti. Ja siellä Sydämessä on se mitä me ihmisenä olemme. Minun sydämeni ääni oli vaimentunut kuiskaukseksi.

Olen häkeltynyt siitä, että pappeuteni nostetaan koko ajan esille. Se on osa elämääni. Ymmärrän, että ihmisiä kiehtoo tämä kummallinen ammatti. Vaikka yritän olla liikkeellä ihan vaan Sininä, pappeus laitetaan kuin paksu takki päälleni. Ja tässä laulumatkalla olen joutunut toistuvasti selittämään itseäni. Riisumaan sitä takkia. Minä en näe artistina itseäni pappina. Minä olen silloin Sini, rehellinen, aito, läsnä ja tosissani. Mutta erotuksena siihen Sini-pappiin, joka myös on rehellinen, aito, läsnä ja tosissaan, minä olen myös vapaa. Pappina olen todella sidottu edustamaan ihmisille aina jotain Pyhää. Vaikka se on ihan vaan ihminen, siellä sokeripalan takana.

Me papit olemme sellaisia ihmisiä, joihin ihmiset heijastavat oman uskonsa. Ja se mitä pappi on tai ei ole on aina heijastajan omien odotusten täyteys tai pettymys. Ja me papit olemme aika kilttejä ja empaattisia, kun loputtomiin kuuntelemme ne selitykset miksi seurakuntayhteys on jäänyt tai mitä kukin ajattelee Jumalasta tai otamme vastaan hyljeksinnän, koska uskon kohtaaminen pelottaa, syystä tai toisesta. Kun pappi haluaa olla itsenäinen ja vapaa nainen, joka laulaa joidenkin mielestä rohkeitakin lauluja kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, se koskettaa jotain syvällä majailevaa moraalikoodistoa. Seuraa pettymyksiä. Ja syy on siinä papissa. Aina toisissa, ei koskaan itsessä ja omissa ajatuksissa. Ilmeisesti minun vapauteni ihmisenä hämmentää. Kun minulta kysytään, miten pappi voi laulaa?, voisinkin pikemmin kysyä: Voiko pappi olla vapaa? Onko pappi ihminen? Saako pappi unelmoida?

Minun Jeesukseni oli anarkisti, joka viihtyi niiden seurassa, joita tekopyhät ja valtaväestö vältteli. Jeesus oli vapaa ja hän antoi meille kaikille vapauden.  Jeesus oli täydellisesti ihminen. Ja jos hänellä oli unelma, se oli se, ettemme toinen toistamme tuomitsisi, vaan pikemminkin rakastaisimme.

Sini on mukana The Voice of Finlandin 6. tuotantokaudella ja edennyt kaksintaisteluvaiheeseen!

Kirkko ja kaupunki -lehden juttu Sinistä ja pappeudesta, linkissä myös lauluklippi: Helsinkiläispappi pääsi jatkoon The Voice of Finland -laulukilpailussa


Tee sähköpostitilaus Sinin blogiin!

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset Sinin blogin uusista artikkeleista.