Ajatuksia viikonlopusta… (Pari keikkaa ja Lempäälän Tangomaratoni)

  • 0

Ajatuksia viikonlopusta… (Pari keikkaa ja Lempäälän Tangomaratoni)

Takana on ihana, musiikintäyteinen viikonloppu.

Perjantaina tanssitettiin Korpilammen Hotellissa Pekka Juntusen orkesterin säestyksellä yhdessä Juha Vartiaisen ja Jari Selanderin kanssa. Ihmisiä oli paikalla mukavasti. Lauantaina kävin kannustamassa tangokisailijoita Lempäälän Tangomaratonissa ja illalla oli vielä lämmin trubaduurikeikka kitaristini Jonne Nortusen kanssa pyöreillä syntymäpäiväjuhlilla tässä kotimaastossa.

Monen muusikon normi-viikonloppu.

Minulle vielä harvinaista herkkua, elää ja hengittää musiikkia ja saada laulaa, tuottaa iloa ihmisille. Kävin lauantaiyönä onnellisena nukkumaan. Ja heräsin sunnuntaiaamuna päivittelemään todeten, että kamera oli pysynyt koko viikonlopun laukun kätköissä. Selailin nimittäin puhelimeni valokuvagalleriaa viikonlopun jäljiltä ja hämmästyin. Siellä oli kaikesta vain kaksi kuvaa, yksi selfie ja kuva perjantailta äidistäni Klaus Thomassonin kanssa. Hämmästys johtui siitä, että vaikka sydämeni oli pullollaan ja pakahtumaisillaan kaikesta koetusta ja lukuisista halauksista ja kohtaamisista, en ollut tällä kertaa tallentanut niitä kännykkäni muistikortille.

Perjantaina keskityin tanssikeikkaan ja nautin esiintymisestä jokaisella solullani. Pekan ja soittajien kesken syntyi hyvä meininki ja ilmeisesti saimme välitettyä sen myös tanssiyleisölle. Ei siinä silloin sometella. Kyllä on hyvä tulla itse paikalle kokemaan semmoinen tunnelma. Ja voi miten on mukava soittaa ja laulaa, kun ihmiset tanssivat, kokevat kaiken kehojensa ja liikkeiden kautta. Tuntuu, että ilmoille luomamme musiikki ja rytmi tulee näkyväksi ihmisten liikkeissä. Miten sitä voisikaan kuvilla kuvata?

Mietin myös, jos olisin töhöttänyt kameran kanssa selfieitä Lempäälän Tangomaratonissa kaikkien tangosiskojen ja –veljien kanssa, olisi moni tärkeä asia jäänyt jakamatta, kuulumiset vaihtamatta. Ja erityisesti en olisi pystynyt keskittymään kisailijoiden huikeisiin laulusuorituksiin. Jokunen halaus kesti niin pitkään, että tunsin, että sanojakaan ei tarvittu. Riitti, että oltiin siinä, hetkessä, hetki rinnakkain ja katseltiin samaan suuntaan…

Ja jos Sinä, tangoystäväni, Kuningas, Kuningatar, kilpasisko tai –veli, tangofani, assaritoveri, juontaja, tanssija, kilpailija tai organisaation puolesta paikalla ollut, luet tätä, Kiitos kun olet ja kiitos kun kysyit mitä kuuluu ja kuuntelit ja jaoit oman henkäyksesi elämästäsi. Sain päivässä konkreettisesti muistutuksen siitä, että Tangot ei ole vain yhdet markkinat, vaan jotain, joka kulkee sydämissämme Elämän virrassa.

Lauantai-illan kruunasi paluu Jonnen kanssa sanailemaan yleisön eteen. Meillä on hauskaa keikoilla, silloinkin kun liikutaan niissä mollin henkäyksissä. Yleisö oli pieni, mutta sitäkin kiitollisempi. Ja näitä iltoja on edessä lisää! Niitä hetkiä, kun huomaat satunnaisen kuuntelijan herkeämättömän huomion. Sen kun Sali ja juhlayleisö pysähtyy niille sijoilleen muutaman sävelen herkistämänä. Sen kun saamme täytettyä jonkun tärkeän kappaletoiveen, tai ainakin sinnepäin. Ja miten voisin kuvailla sitä, kun huomaan, että oma ääneni kulkee haastavassa laulussa vaivattomasti. Kuinka isken jokaisen nuotin ajallaan ja liutan äänen matalalta korkealle ja taas takaisin ja kuinka uskallan vihdoin leikitellä, fraseerata ja jammailla. Ja että nautin täysin rinnoin joka hetkestä.

Tähän on tultu.

Sydän on kokonainen, mutta odottaa puolikastaan.

 

Nähdään keikoilla.

Se ainoa selfie viikonlopun keikoilta!

 


  • 1

#Tangomarkkinat ”Olen hiljaa sanaton…”

Tässä me ollaan, Tangomarkkinoiden finalistikokelaat. Naiset:
Sini, Laura, Aino, Hanna, Ramona, Sari, Mia ja Ailamari. Miehet: Tuomas, Antti, Rami, Jere, Jari, Teijo, Pasi ja Markku!

Tangofinalistikokelaat!

Reilu kaksi viikkoa on vierähtänyt Tangomaratonista ja siitä uskomattomasta hetkestä, kun kuulin pääseväni finalistikokelaiden huikeaan joukkoon. Tangomaraton päivä Turussa oli pitkä ja jännityksineen tunteiden vuoristorataa. Meidät ohjattiin tulosten julkistamisen jälkeen kuvauksiin ja infotilaisuuteen ja kuvista näkee, että ainakin allekirjoittanut oli varsin pölhämistynyt kaikesta tapahtuneesta. Olen todella kovassa lauluseurassa ja valtavan kiitollinen, paitsi tuomaristolle ja Tangomarkkinoille, myös kaikille niille läheisille ja ystäville, faneille ja ihmisille, jotka ovat kukin omalla tavallaan olleet tukena laulumatkallani.

Olen sanaton!

Kiitos kaikki te lukuisat ystävät, jotka kannustatte ja lähetätte viestejä ja elätte mukana näitä minun lauluvaiheitani. Tunnen että olen ajatuksissanne ja te olette minun, vaikken sitä kovin usein ole tässä ehtinyt sanomaan tai näyttämään. Jokainen kannustus ja positiivinen ajatus kantaa. Ja kaikki te lukuisat vielä tuntemattomat ja fanit, joihin olen jo törmännyt tai jotka olette siellä jossain. Te olette se syy miksi tähän on tultu. Te olette syy miksi tätä tavoittelen. Laulu lähtee minusta, mutta sen on tarkoitus koskettaa Sinua, toista ihmistä, jakaa tunne, tarina.

Sain tangofaneilta ihanan yllätyksen Tangomaraton tapahtumassa. Tuulahduksen edelliseltä vuodelta ja kiitokset! Olen sanaton…

Jotain valtavan koskettavaa tapahtui taannoin, kun olin pappi-töissä ja kastoin Helsingin Mikaelin seurakuntaan uuden jäsenen. Olen kuullut aika ajoin, että lauluni olisi koskettanut ihmisiä. Näen sen konserteissa, kun ihmiset pyyhkivät silmäkulmiaan. Tunnen sen joskus yleisön hiljaisuudessa, kun tulkitsen ja saan sen suorana viestinä kiitoksissa keikkojen jälkeen. Itse ei lahjaansa aina kuule ja joka kerta kiitos tulee ihmeellisenä tietona itselle, minäkö? Mutta myös vahvistuksena, olen oikealla, sydämeni laulun tiellä.

Toimituksissa minulla on aina tapana vähän laulaa. Kasteessa, jos vauva on rauhallinen ja hetki herkkä, laulan usein Psalmin 139, Herra Sinä olet luonut minut sisintäni myöten… Kasteessa, kesken psalmi-laulantani, pienen vauvan alakoululainen isoveli puhkesi itkuun. Tiesin, että tuo poika oli veljeksistä se joka oli vastikään taistellut läpi vaikean sairauden. Sitten oli lapsen äiti kyynelissä ja kohta koko kirkkosali, myös ne takapenkin suuret tatuoidut Kontulan kasvatit. Pienen pojan herkät kyyneleet oli paras palaute mitä olen koskaan saanut! Kun tiedustelin asiaa kastekahveilla pojalta, sanoi sen vaan olleen semmonen juttu ja jatkoi kakun syöntiä.

Olen itsekin kokenut sen. Joskus, tilanne, sanat ja kauneus koskettaa niin että sielu saa tilan puhdistua. Kun on tehnyt töitä ihmisten elämän herkimmissä hetkissä, niin jokainen kiitos siitä, että olen laulullani koskettanut, on ihme. Se on se voima, joka on kertonut minulle, että tämä on minulle oikea tie ja seuraan sydämeni tosi-kutsumusta. Kun asiat tekee Rakkaudesta, ei voi mennä väärin.

Paitsi fanit, Tangomatkaa tekee kilpailijan rinnalla rakkaat, läheiset ihmiset. Kiitos mun perhe: Kalle-poikanen, siskoni, äiti ja faija että ihan vaan olette olette. Äiti ja sisko, kun vahvistatte asuvalinnat ja lempeästi osaatte sanoa mikä ei ihan minulle sovi. Kiitos kun kannatte mun kanssa jännitystä ja joskus ne hetket, kun jännitys vähän purkautuu!

Siskoni on ollut tukenani ihan laulumatkan alusta asti. Hän on nähnyt jo niin monet kilpailut kulisseista, että korvaa ja silmää on tullut paljon. Luotan hänen arvioihinsa ja palautteeseensa. Yhdessä rakkaiden ystävieni kanssa he myös antavat minulle aitoa, rehellistä ja välillä jopa ”jäätävää” palautetta. Tiedän etten kehity pelkistä kehuista, tai ”meni ihan hyvin” kommenteista. He myös joskus palauttavat minut pinnalle, kun olen itselleni liian armoton. Virhe lavalla on aina omaan korvaan pahempi, kuin yleisölle.

Tänään pidän siskoani kädestä…

Tänään pidän siskoani kädestä ja siskoni jeesaa minua treenaamaan Tangoja ja saan miettiä ääneen kaikkia kuvioita ja mitä tapahtuu ja tarvitaan. Sisko tarvitsee vähän muuta ajateltavaa ja auttaa minua minkä jaksaa. Siskoni toipuu pahoinpitelystä, joka pysäytti meidän perheen viime torstaina… Kaikki on nyt niin hyvin kuin voi. Aika parantaa. Minut hän patistaa treenaamaan. Pysäytys muistuttaa, että asiat ja unelmat tulee toteuttaa ennen kuin kaikki voi olla liian myöhäistä. Meillä on vain tämä yksi rakas, rikas ja joskus kivinen elämä. Olen onnekas kun siskoni kulkee sydämeni laulun matkaa edelleen.

 

Johanna kulkee rinnallani tangomatkaani! Hän on mun ”vara”sisko ja assari.

Iso Kiitos rakas ystäväni Johanna, vara”siskoni”, joka olet lupautunut kulkemaan mun rinnalla tangomatkallani. Assari on tärkein voimavara, se henkilö joka on näkyvä näkymätön, se joka tietää ajatukseni ennen kuin ne itsekään tiedän. Lisäksi Johanna  on maailman paras kampaaja, kiitos kaikesta siitä rakkaudesta ja tuesta, jota olet mulle jo antanut, että tähän asti on päästy!

Semifinaalin jälkeen vein sieluni rauhoittumaan mökille pariksi päiväksi. Tosin siellä ajatukset vaelsi kokoajan tulevaan ja erilaisia kuvaustehtäviä sateli meille finalistikokelaille. Eniten kuitenkin odotin tulevan karsinnan tangoa. Saunan kuistilla oli hyvä rauhoittua ja miettiä omia fiiliksiä. Nyt edetään tango kerrallaan. Seuraavana on: Tule luoksein iltarusko. Sen säkeistöt päättyvät osuvasti sanoihin: Olen hiljaa sanaton!

Seuraavaksi Sini kisaa Tangomarkkinoiden laulukilpailun finaalin karsinnassa Keravan Klondykessä la 17.6. klo 19. Tangomarkkinoiden laulukilpailun Finaalin karsinta nähdään ja kuullaan AlfaTV:n ja Järviradion suorina lähetyksinä. Lippuvaraukset Tangotoimistolta Puh. (06) 420 1111. Lisätietoja: www.tangomarkkinat.fi


  • 0

Tee sähköpostitilaus Sinin blogiin!

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset Sinin blogin uusista artikkeleista.